Week 5&6

Viimeisimmästä postauksesta onkin jo jonkun aikaa ja itseasiassa tätä me kirjoitellaan jo kotisuomesta.. :D Saavuttiin siis Suomeen launtai illalla joskus kahdeksan maissa ja paluumatka sujui hyvin ja lentokin laskeutui etuajassa. Pikkuhiljaa on kotiutunut (muuttanut) ja nukkunut kuuden viikon univelkaa pois.

Viides viikko meni aikalailla töitä tehdessä. Viikolla oli myös hurjat -5 astetta pakkasta ja lunta satoi pari senttiä. Kuten arvata saattaa niin katastrofi oli tiedossa ja työntekijöistä 4/9 ilmaantui töihin.
Myös koulut oli loppu viikon kiinni. Host-isä kerto, että he olivat yhteisesti muiden opettajien kanssa sopineet, että eivät mene töihin kun on nii vaarallista autolla ajaminen.

Viikoloppuna käytiin yhdssä elokuvissa katsomassa Red sparrowin. Sunnuintaina lähdettiin Eastbourneen, kun kolmas suomalainen lähti juoksemaan puolimaratonin. Sää vaan ei taaskaan ollut meidän puolella, kun vettä satoi oikein kunnolla. Reissulta tulikin ostettua enää vain tuliaisia ja lähdön päälle käytiin vielä syömässä italialaista.

Viimeinen viikko menikin sitte lähinnä vain kotiin pääsyä odottaessa. Käytiin keskustassa kiertelemässä ja merta ihailemassa ja tietenki ostamassa vähän lisää tuliaisia. Nii ja tietenki viimesen kerran myös Kaspa'sissa.

Ja launtai aamuna lähtö olikin 5.10. Oltiin aika väsyksissä, kun ei uni tullut yöllä tuntia enempää ja lentokoneessakin taidettiin nukahtaa korkeintaan puoleksi tunniksi.

Oli mahtava reissu ja ehdottomasti jokaisen kannattaa lähteä jos mahdollisuus on!!Kaikki on erilaista ja oppii taas arvostamaa oikeastaan kaikkea Suomessa vielä paljo enemmän, varsinkin hoitotyötä.
Matkasta jää paljon hauskaa muistelemista, myös niistä asioista jotka ei menny aivan niinku oltiin suuniteltu. Ja taidttiin me vähän itkeäkkin lähtiessä.

Week 4

Viime viikko on taas kulunut suurimmaksi osaksi töissä. Nyt alkaa työntekokin sujua paremmin kun oppii tuntemaan asukkaita ja työpaikan tapoja tehdä asiat. Saadaan paljon vastuuta työssä ja tehdään lähes kaikki itse ilman työparia. Opiskelijana ollessa on sekin hyvä puoli, että päästään näkemään työpaikan ns. sairaanhoitajien töitä kuten erilaisia haavanhoitoja tai muita toimenpiteitä. Suunniteltiin myös Helin kanssa, että olis tosi kiva päästä näkemään työpaikan yövuoro jos se vain heille sopii. Työajat on myös tosi erilaisia kuin Suomessa, täällä normi aamu/iltavuoro on 8-20 ja yövuoro taas 20-8. Me saadaan tehdä onneksi vain 8-14 joka päivä, joka on hyvä nin jää aikaa kaikkeen muuhun kivaan.

Töiden jälkeen ollaan käyty muutamana päivänä kaupungilla kiertelemässä kauppoja tai elokuvissa. Löydettiin myös meille suomalaisille uusi lempparipaikka tässä kaupungissa, Kaspa's Desserts. Taisi paikan omistajakin jo meille tuumata yks päivä että Welcome back :D

Käytiin me muuten syömässä paikallisia Fish and Chipsejä, ei ollut sekään niin hyvää kuin hehkutksesta oltiin annettu  ymmärtää. 

 Torstaina käytiin myös viimeistä kertaa muutaman suomalaisen kanssa ulkona syömässä, koska ekat lähti jo perjantaina ja lauantaina takas Suomeen. Jotenkin tosi äkkiä mennyt aika täällä kun meilläkin on enää kaks viikkoa jäljellä vaikka tuntuu että just me tänne ollaan vasta tultu. On ihana palata takas kotiin, osaa taas arvostaa Suomea ihan kunnolla, vaikka tännekkin varmaa tulee ikävä. 

Perjantaina käytiin Helin kanssa myös kattelemassa Hastingsin yöelämää (Kauhavan Tiikerissäkin on enemmän väkeä ) Löydettiin yks ihan kiva paikka jossa oli vähän nuorempaa porukkaa ja sinne vois mennä vielä joskus uudestaankin käymään. Suurin osa paikoista viikonloppuisin on täynnä näitä +40v brittimiehiä tai -naisia niin ei oikein tunnu kuuluvan joukkoon :D

Lauantaina aamusta lähdettiin käymään junalla Brightonissa ja oli kyllä hyvä reissu vaikka vähän kylmä olikin (ja jouduttiin seisoa junassa). Käytiin vähän kaupoilla ja syömässä jonka jälkeen mentiin Brighton Pierille merenrannalle (eksyttiin myös kolmannesta Suomalaisesta hetkeksi). Siis oli kyllä aivan ihana paikka ja sopivasti aurinkokin näyttäytyi, suomalaisena tuntuu niin oudolta kun helmikuussa pääsee merenrannalle ja lämpömittari on plussan puolella. Brighton  kaupunkina on aivan ihanasinne pitää joskus päästä takasin. 

Lontoo

Kävimme siis viime viikonloppuna tekemässä reissun Lontooseen suomalaisten opiskelijoiden kanssa. Varasimme muutamaa päivää aikaisemmin "hotellihuoneet" läheltä Lontoon keskustaa Kensingtonista, joissa yövyimme pari yötä. (Oli muuuten tiivis tunnelma)

Perjantaina kaikilla oli normaali työpäivä ja töiden jälkeen juna Hastingsista Lontooseen lähti joskus ennen neljää. Vaikka oltiinkin hyvissä ajoin juna-asemalla niin ilman Heliä olisi luultavasti koko porukka myöhästynyt junasta! :DD  Kaikkien meidän junalippujen ostaja kävi äkkiä taksilla kipaisemassa pankkikortin isäntäperheen luota, koska ilman sitä jo maksettuja junalippuja ei olis saanut lippuautomaatista ollenkaan. Liput saatiin tulostettua minuutti ennen junan lähtöä ja Heli piti väkisin junan ovia kiinni seisomalla niiden välissä, että kaikki me kerettäisiin junaan sisälle. Takana seisova konduktööri tuumasi vain hyvin vihaisesti "stop doing that", mutta pääasia että ehdtiin! Saatin tuosta hyvät naurut koko reissun ajaksi.

Lontoossa päätepysäkki oli Victorian asema, jossa sitten käytiin syömässä ja koitettiin parhaan mukaan löytää tie ulos sieltä. Lähdimmekin vain kerran väärään suuntaan metrolla, Asemalta ei kuitenkaan ollut pitkä hotellille, joka oli kyllä iso plussa. Paikan piti nimenomaan olla hotelli, mutta eipä paikkaa oltu hinnalla pilattu. Joten odotukset eivät olleet kovin korkealla ja ehkä ihan hyvä niin. Mutta pari yötä saatiin siellä kuitenkin ihan hyvin nukuttua.

Lauantaina yllätysyllätys vesisade Lontoossa yllätti ja mentiin kiertelemään osaa kaupungista. Näin pikkukaupungissa eläneenä eniten yllätti se kuinka iso yksi ainoa kaupunki voi olla ja kuinka älyttömästi sinne mahtuu ihmisiä. Ekan päivän tarkoituksena oli käydä kiertämässä nämä perus turistipaikat ja käytiin ensin katsomassa Big Beniä mutta meidän tuurilla oli turha reissu '
Sen remontti aloitettu syksyllä 2017 ja meillä ei ollut hajuakaan.

Luovutettiin ja mentiin vesisateessa kävelyn sijaan sisätiloihin kiertelemään kauppoja. Osa meidän porukasta meni suht aikaisin jo hotellille ja illalla käytiin vain kiertelemässä meidän hotellin lähistöä.
Sunnuntaina puoli 11 annettiin hotellin avaimet takaisin ja lähdettiin aamupalan jälkeen taas suunnistamaan metrolle jolla tosiaan tuli kuljettua aika kiitettävästi viikonlopun aikana. Osa meistä kävi luonnontieteellisessä museossa, mutta jonot sinne olivat aivan älyttömän pitkät, joten jätettiin se väliin.

 Myöhemmin kävimme kaikki yhdessä katsomassa Buckinghamin palatsia ja olihan sekin hieno nähdä vaikka se onkin tosi turistipaikka. Se sattui myös sopivasti olemaan lähellä asemaa, josta meidän juna lähti takaisin Hastingsiin joten kierreltiin vain lähistöä junan lähtöön saakka.  Paluumatkalla junan ikkunasta näkyi ihanasti auringonlasku ja reilun tunnin matkan jälkeen vaihdoimme junan linja-autoon jolla sitten pääsimme perille Hastingsiin.

Mahtva reissu kuitenkin koko porukalla ja lähtisimme koska vaan uudestaan!

Week 3

Kolmas viikko on kulunut jotenkin yllättävän äkkiä varmaan työpäivien takia. Tuntuu että töissä aika ei kulu ollenkaan, vaikka tehdään vaan kuuden tunnin päiviä. Illat kotona ja kaupungilla ollessa kuluu kuluu kuitenkin aivan liia nopeaa kun on niin palion nähtävää. Monesti työpäivän jälkeen on kuitenkin niin poikki ettei jaksa enää mitään sen suurempaa tehdä.

 Joinakin iltoina  saadaan tehdä oma dinneri ja kaikki me suomalaiset ollaan siitä aivan innoissaan, koska yleensä meidän dinner on vasta 6-8 aikana ja välillä sitä syödessä tulee ikävä kunnon suomalaista ruokaa. Usein illat siis kuluvat nälkää valitellessa ennen ja jälkeen dinnerin.

Normaali Dinner täälä

Meidän host-äiti lähti myös tiistaina kahdeksi viikoksi käymään Alaskassa ystävänsä luona, joten meidän talossa on vähän hiljasempaa nyt jonkin aikaa. Perheen isällä ja kahdella pojalla on kans tämä viikko vapaata koulun hiihtoloman takia, mutta ne on kokoajan jossakin päin menossa niin talossa ei oo meidän lisäksi oikein ketään muita kuin kaksi alivuokralaista ja me neljä suomalaista.


Hastingsissa on vietetty muutaman päivän ajan Fat Tuesday- tapahtumaa, jonka tarkoitusta ei kyllä oikein ikinä saatu selville. Ilmeisesti kaikenlaista ohjelmaa ja musiikkia on ollut ympäri kaupunkia ja tiistaina oli tapahtuman pääpäivä. Tiistai-iltana keräsimme koko 12 hengen suomalaisporukan kokoon ja kävimme kiertelemässä paikallisia pubeja, joka paikka oli kyllä niin täynnä porukkaa ettei mahtunut  edes ovesta sisälle. (Suurin osa porukasta keski-ikäisiä) Täälläpäin on ihan normaalia mennä aina arkipäivänä töiden jälkeen muutamalle paikallisiin pubeihin ja tulla vasta illalla kotiin. Niitä on melkein joka kadulla ja kävimme muutamassa paikassa pyörähtämässä, mutta keli kun oli jäleen kerran kylmä ja sateinen. Lähdimmekin hyvissä ajoin kotiin nukkumaan. Tapahtuma olikin siis pettymys kaiken hehkutuksen jälkeen.

Keskiviikkona ystävänpäivän kunniaksi mentiin porukalla syömään meksikolaiseen ravintolaan meren rannalle. Sää oli taas kerran iiihan järkyttävä koska vettä satoi kaatamalla ja tuulen takia oli vaikea edes pysyä pystyssä. Myös ravintolaan pääsy tuotti vaikeuksia kun ei meinattu saada ovea auki tuulen takia.

.
Lauantaina oli vaihteeksi aivan ihana aurinkoinen sää ja mehän nautimme tästä kerran on vasta helmikuu. Käytiin kävelemässä meren rannalla ja otettiin muutamia kuvia, nautittiin lämmittävästä auringosta ja käytiin syömässä hyvää ruokaa. (Auringon paistetta keski kokonaiset 2 päivää). Illalla mentiin myös parin muun suomaisen kanssa yksille paikalliseen pubiin.

Sunnuntaina edelleen auringon paisteen jatkuessa lähdimme Eastbourneen. Sinne on puolen tunnin junamatka, mutta radan korjaustöiden takia menimme osan matkasta bussilla. Maiseta matkan varrella ovat aivan mahtavat, koska rata kulkee meren rantaa pitkin.

Week 2

Toinen viikko Hastingissa on takana ja siihen mahtui monenlaisia tapahtumia, kuten valtaisasta lumen tulosta johtuva kaaos ja Helin lääkärireissu. 

Maanantaina täälä oli kaaos kun maahan satoi ensilumi (jota ei muuten satanut enää lisää). Me kävelimme töihin vain turhautuneina siitä, että täälläkään ei pääse eroon lumesta, mutta osa työntekijöistä jättikin kokonaan tulematta töihin tai ilmoitti itsensä sairaaksi, koska pelkäsivät ajaa autolla töihin. Me vain yritimme selittää töissä, että oli Suomessa talvella keli mikä tahansa, koitamme aina vain ajaa autolla ja tämä aiheutti hieman ihmettelyä. Täällä myös nollakeli on katastrofi.

Lumen määrä olikin päätä huimaava...

Täällä asuessa emme saa saa ostaa jääkaappiin mitään, joten eväät ovat tuottaneet hieman vaikeuksia. (Onneksi täällä on niin kylmä, että ruoka säilyy mainiosti huoneen lattialla.) Perus ruoka onkin ollut nuudelit ja hedelmät. Luonastauolla saamme paljon katseita, koska syömme liian paljon nuudeleita, jaliian pienestä kupista (raakoja). 

Tästä poiketaksemme päätimme lähteä käymään lähimmässä Tesco Extra 24/7 kaupassa, joka osoittautui paljon luultua isommaksi. 

Torstaina Helin vointi romahti ja sinnikkäistä itsehoitoyrityksistä huolimatta oli pakko kääntyä lääkärin puoleen, jonne pääseminen tuntui mahdottomalta. Ovella vastassa oli lappu, jonka mukaan arvioitu jonottamisaika oli 3-4 tuntia. Paikalta ei kuitenkaan saanut poistua ruokailemaan tai vessassa käymään, sillä muuten olisi tipahtanut jonon hännille. Onneksi Heli oli niin huonossa kunnossa, että pääsi jonon ohitse hoitajan kommentilla "Oh, look's really bad, i put it on to the doctor's list" ja homma oli selvä tunnissa. Eipä tarvitse enää ihmetellä miksi oli ollut niin huono olo koko edellisen viikon. 

Perjantaina suuntasimmekin yhdessä muiden suomaisten kanssa Lontooseen viikonlopuksi. (Heli ei edelleenkään voinut kovin hyvin). Lontoon reissusta teemme postauksen erikseen. 

'til we meet again!

Heli and Roosa

Week one

Greetings from England!

Ensimmäinen viikko Hastingsissa alkaa vähitellen olemaan takanapäin ja olemme päässet kotiutumaan hyvin. Paljon on nähtävää ja opittavaa seuraavan viiden viikon aikana. 

Lento Gatwickiin sujui hyvin, vaikka lento oli noin puolituntia myöhässä. Matkustimme yhdessä muiden suomalaisten kanssa samalla koneella ja meitä oli vastassa taksikuski lentokentällä. Lentokentältä matka Hastingsiin kesti noin tunnin verran (nopea matka johtui kiireisestä taksikuskista.)

Liikkeelle lähdön jälkeen koimme ensimmäiset kauhun hetket, koska liikenne on toispuoleista ja täällä ei tunneta nopeusrajoituksia. (Taksissa kaikki kärsivät huonosta olosta kovasta vauhdista johtuen)

Perhe asuu St.Leonardsin alueella Hastingsissa ja siihen kuuluu Äiti, isä ja kaksi poikaa. Lisäksi talossa asuu kaksi alivuokralaista sekä kaksi pientä koiraa. Suomalaisia lähihoitajaopiskelijoita tässä perheessä asuu kaksi meidän lisäksi. Perhe otti meidät kaikki hyvin vastaan ja antoi meidän heti olla kuin kotonamme. 

Maanantaiaamuna meidän host-mom vei meidät Hastingsin keskustaan Cambridgen kielikouluun, jossa vietimme meidän neljä ensimmäistä päivää. Tunneilla me opiskelimme englannin kieltä ja opettajamme Susie tutustutti meitä kaikkia opiskelijoita kaupunkiin. Suomalaisia opiskelijoita oli yhteensä 12, joista 4 ei puhunut äidinkielenään suomea. Kävimme yleensä isommalla porukalla syömässä lounasta ja samalla tutustuimme toisiimme. Asumme muutaman kilometrin sisällä toisistamme, joten on helppoa myös jatkossa käydä esimerkiksi kaupungilla yhdessä. (Taksit ovat naurettavan halpoja!!)

Keskiviikkona kävimme tutustumassa meidän työharjoittelupaikkaamme, joka vaikutti pitkälti samanlaiselta kuin Suomessa. Työpaikkamme on Mulberry House, joka sijaitsee puolen kilometrin päässä meidän asuinpaikastamme St.Leonardsin alueella. Asukkaita siellä on 22 ja siellä hoidetaan mm. AVH- ja dementiapotilaita. 

Perjantaina oli meidän eka työpäivä, joka alkoi aamulla klo 8 ja päättyi päivällä kahden aikoihin. Työpäivät ovat siis huomattavasti erilaisia kuin Suomessa. Harjoittelun aikana saamme tehdä pelkkää aamuvuoroa maanantaista perjantaihin. Koska olemme opiskelijoita, Englannin lain mukaan emme saa esimerkiksi tehdä tiettyjä hoitotoimenpiteitä tai olla osallisena lääkehoidossa.

"Aamulla mennessä työpaikalle ajattelimme että lähdetään töihin hyvissä ajoin, mutta oltiinkin paikalla vähän liian aikaisin ja jouduimme odottelemaan muita aamuvuoroon tulevia hoitajia. Aluksi meille esiteltiin paikkoja ja näytettiin pelastussuunnitelma ja hätäuloskäynnit. Hoitaja kenen työparina olin, kertoi minulle kaikista meille kuuluvista asukkaista perustietoja kuten sairauksista tai ruokavaliosta. Tämän jälkeen teimme muutamalle asukkaalle aamutoimet ja avustimme heidät istumaan ja syömään aamupalaa. Työpaikassa on käytössä tosi paljon apuvälineitä kuten erilaisia nostureita. Työparini oli tosi mukava ja antoi selkeitä ohjeita. Työilmapiiri vaikutti myös ekan päivän jälkeen tosi hyvältä ja sekä työntekijät että asukkaat otti meidät hyvin vastaan. :)" Roosa

"Tosiaan kiertelyn jälkeen pääsin parini mukaan aamutoimien tekoon. Roosan päivästä poiketen laittoi parini minut tekemää parille ihmiselle aamutoimet yksin, joka oli todella vaikeaa kun ei tiennyt missä tavarat ovat tai miten ruukataan tehdä. Minulta myös kysyttiin olenko ikinä suihkuttanut ketää tai osaanko tehdä perus aamupesuja... Tämä varmaankin on osa kulttuuria, joten yritin nyökkäillä ja kertoa puolentoista vuoden työkokemuksesta. Paikka vaikutti todella mukavalta ja kaikki ottivat meidät kuitenkin todella hyvin vastaan! Työssä sinänsä ei oikestaan muuten juurikaan eroja aseptiikkaa lukuunottamatta."  Heli 

'til we meet again!

Heli & Roosa xx